Siunaus

Näin se menee: otetaan korttipakka ja käännetään pöydälle yksi maa-kortti. Se tarkoittaa, että pelaajien on läpsäistävä jatkossa pöytään heitettyjä kortteja, joiden maa vastaa pöydässä olevaa esimerkkikorttia. Lisäksi annetaan jokaiselle pelaajalle oma kortti, jossa merkitsevää on taas numero ja kaikkia näitä numeroita pitää myös läpsäistä.

Esim: Pöydässä on maakorttina herttakakkonen ja pelaajilla, joita on kolme, on omina kortteinaan kuutonen, kymppi ja jätkä. Jakaja, Kake tällä kertaa, heittää kortin pöydälle kuvapuoli ylöspäin niin että kaikki suurin pirtein ylettyvät siihen. (Mutta siten, ettei jakaja itse näe sitä ennakkoon ja täten saa etua.) Kortti on herttaässä, eli samaa maata kuin maakortti, jolloin sitä pitää läpsäistä. Tauskin käsi jää päällimmäiseksi, jolloin hän ottaa vesilasistaan kulauksen.

Kake jatkaa korttien heittelyä: ristikolmonen... pataviitonen... patakunkku... (jännitys tiivistyy kun läpsittäviä kortteja ei tule) ruutukymppi... LÄPS! LÄPS! ... LÄPS! Taas tauski on viimeinen kun ei heti tajunnut, että kyseessä oli sama numero kuin Eskon omassa kortissa. Onneksi kymppi ei kuitenkaan ollut hänen korttinsa, koska siinä tapauksessa hän olisi joutunut juomaan kulauksen sijasta koko lasillisen loppuun.

Se kuka häviää läpsäistävän kortin eli on hitain tai lyö ohi (mikä on harvinaisempaa), joutuu ottamaan kulauksen (vettä, tai jos sitä ei satu olemaan, niin jotain muuta). Jos läpsäisee korttia, jota ei pidä läpsäistä, joutuu ottamaan kulauksen. Mutta jos häviää oman korttinsa, joutuukin juomaan sen, mitä lasissa sillä hetkellä on jäljellä. On siis mahdollista, että rangaistun oman numeron missaamisesta on vain kulaus tai pari. Tai sitten lasi on juuri täytetty...

Jos jakaja häviää kierroksen niin hän ojentaa pakan seuraavalle. Peli jatkuu vaikka joku pelaajista tuskailisikin lasillisensa juomisessa; silloin hän ei vain ole mukana. Tämä tasoittaa hieman pelaajien välisiä eroja ja pitää ennen kaikkea pelin käynnissä ja hauskuuden rullaamassa koko ajan. Kulausjärjestelmä on toinen mekanismi, mikä asettaa kaikki osallistujat samalle viivalle; pienempi keho vetää vähemmän nestettä, mutta siinä on myös pienempi nielu annostelemassa niitä kulauksia. Halutessaan voi lasitkin säätää olemaan suhteessa pelaajan kokoon, mutta sillä on paljon vähäisempi merkitys pelin reiluuteen, että ei kannata pingottaa. Siunauksen kuuluu olla ennenkaikkea sujuva.

Tauskilla on jälleen koko lasillinen menossa ja juomisen tahti on jo hieman hidastunut. Hän on juonut eniten, mutta hänen kestävyytensä on myös huippuluokkaa, eikä peli ole ensinkään selvä. Esko ja Kake pelaavat kahdestaan kunnes Kake läpsäisee hermostuksissaan väärää korttia, antaa pakan Eskolle ja ottaa kulauksen. Hän unohti käydä ennen peliä kusella ja kärsii strategisesta munauksestaan jo toden teolla. Esko ehtii heittää pari korttia pöytään yksinään ennen kuin Tauskin käsi heilahtaa takavasemmalta: LÄPS! "Miksi sä sitä nyt läpsäisit? Eihän herttaa enää pidä läpsiä!"

Kun kaikki kortit on kertaalleen pelattu, pakka sekoitetaan ja jaetaan kortit uusiksi (eli maakortti ja omat kortit). Tämä on omiaan sekoittamaan ajatuksia juuri kun on omaksunut mitä piti läpsiä ja mitä ei. Joskus kaikki pelaajat ovat niin hämmennyksissä, etteivät huomaa läpsäistä vaikka pitäisi ja jakaja heittää seuraavan kortin päälle. Ei se mitään - peli jatkuu!

Joskus joku osallistuu peliin vaikka ei olisi tarvinnut eli on joko juomassa tai täyttämässä lasia. No, ei se mitään, silloin joutuu juomaan lisää tai saa jonkun muun juomaan, mutta siinä tapauksessa joutuu jatkamaan kyllä peliäkin vaikka lasi huulilla ettei synny mitään peli-iloa nakertavia epäselviä taktiikoita. Jos jotkut juuttuvat riitelemään jostain läpsäisystä, niin juokoon molemmat. Se taas on olennainen osa peliä, että mittaillaan kummalla on suurempi pinta-ala kortista kätensä alla, mikäli kaksi pelaajaa läpsäisevät räpylänsä vierekkäin.

Kun siunaukseen on päässyt sisälle, säännöt ovat suorastaan itsestäänselviä vaikkei lukemattomia erikoistapauksia tässä enempää selvitelläkään. Yksinkertainen ja sopivan joustava pelimekaniikka, joka mahdollistaa kuitenkin erilaisia pelityylejä ja yllättäviä tapahtumia ... eikä siinä vielä kaikki. Lopputaistelun huuma jalat ristissä hyörien ja pyörien, kuitenkin vastustajalle mahdollisimman arkista ilmettä esittäen psykologisen yliotteen saamiseksi, on jotain sellaista mikä pitää vain kokea. Sitä hienoutta ei voi selittää.

Arvattavasti Kake putosi pois ensimmäisenä, aika nopeasti sen jälkeen kun kylmä hiki alkoi kihota otsalle. Toisaalta myös Esko ja Tauski ovat melko kypsää tavaraa, varsinkin kun WC:stä kantautuu minuutin ajan lorinaa ja helpotuksen huokauksia. Esko ei oikein voi uskoa kuinka hänen vastustajansa on vielä kuuden litran jälkeen pystyssä, tai oikeastaan makaa poski pöydässä kiinni mutta on pelissä kuitenkin. Kake seuraa finaalia jännittyneenä ilman että tappio sen kummemmin karvastelisi. Hän ottaa kortit jakaakseen.

Heitto... heitto... ei mitään vielä... Sitten seuraava kortti liukuukin pöytää pitkin Tauskin posken alle ja sattuu olemaan samaa numeroa kuin Eskon oma kortti. Esko ei kyseenalaista hetkeäkään oliko kyseessä läppäys vai ei, vaan säntää pöntölle. Tauski tuulettaa oikealla suupielellään, mutta tietää, että voittajan on vielä odotettava vuoroaan...

Pöng pong