8 Relekoestusoppeja.      

Kirjoittelen tätä jaksoa vuoden -06 loppukesällä. Tällöin peräti 5 Ruotsalaisydinvoimalaa on jo kuukausiluokassa ollut pakollisessa alasajoseisokissa ja ydinsähkön seurannaisvaikutuksena tällä hetkellä maksetaan triplahintaa perussähköstä nimenomanaan Forsmarkissa varsin pienimuotoisena alkaneen episodin käynnistämän systeemin takia. Yleensä, kun ihmisiltä tiedustelee luullaan, että vain reaktoriin liittyvät vastuukentät ovat tärkeitä ja niistä vastaaminen on se ehdottomasti raastavin vastuunkanto. Näin ei todellisuudessa toki aina ole. On mainittava myös eräitä muita alueita, joiden pettäessä rahaa palaa ja vastuu painaa tonnimöykkyinä. Itse kun sain siirron seuraavaan työkenttääni, niin ikään kuin perin sen veljeltäni hänen siirtyessä jatkokoulutukseen. Tarkoitan tässä nyt vähemmän tunnettua voimalan keskeistä rele- ja sähköistä suojajärjestelmäkokonaisuutta. Esimerkiksi Forsmarkin voimalaitosten pitkällinen korjausrupeama käynnistyi nimenomaan väärin toimineen releyksikön seurannaisvaikutuksista. Suojajärjestelmien releillä suojataan kaikki keskeisimmät ydinvoimalan käytettävissä olevat apu- ja pääjännitepiirit. Ja jos käy, kuten Forsmarkin ruotsalaisvoimalassa, että tuhansista relepaketeista yksi ainokainen laite on viritetty edes muutamia millisekunteja väärin laukeavaksi saattaa seurauksena olla jopa reaktorin sulamiseen johtava tilanne.

 Forsmarkin sattumusta luonnehditaan koko Ruotsin ydinhistorian vaarallisimmaksi ydinkatastrofiksi ja jälkipyykkiä puidaan varsin rankoilla käsillä, ehkä vuosiluokissa. Joka tapauksessa siellä on tällä hetkellä peräti 5 ydinvoimalaa allasajettuna ja varsin kiivaan tutkinnan alla pitkään. Ydinalalle tyypilliseen tyyliin vasta yli puoli vuotta tapahtumien jälkeen tämä aluksi parin sulakkeen palamissessio muuttui salattujen raporttien edes osittain auetessa aivan toisekseen. Reaktorin vesipinta oli laskenut huikeat 2m. Samoin reaktorin 70 baarin paine oli romahtanut 15 baariin. Höyryä reaktorista oli jouduttu johtamaan suoraan ulos reaktorista erillistiloihin. Todellisuudessa kiinailmiö oli ollut vartin päässä. Jos neljästä valmiusdieselistä olisi kahden toimivan sijasta startannut vain 1 olisi ydinsulaminen tapahtunut tosiasia. Oleellista tilanteelle oli, ettei kokonaisuutta edes paljastettu suomen tiedotusvälineissä. Ihmiset korkeintaan kummastelevat, miten parin sulakkeen takia melkein koko ruotsin ydinvoimaloita huollettiin paniikissa liki vuoden tapahtuneen johdosta?

Eli kun tosiaan sain siirron seuraavaan työrupeamaani, sain vastuulleni koko niin OL-1, kuin OL-2 laitoksen sata määräiset relekoestuskokonaisuudet. Niitä oltiin jo toki jonkin verran useiden työnjohtajien ja vastaavien sähköalan osaajien toimesta koeajettu ja haettu erinäisiä tapoja simuloimalla kokonaisuuksien toimintoja ns. relekoestuslaitteilla. Homman luonteeseen jo oli pesiytynyt melkoista seurannaisstressiä. Kun relekoestaja on ajanut satamäärin koesimulaatioita laitoksessa, kaiken pitää onnistua 100%, tai rysäyttää alas elintärkeitten turvajärjestelmien keskeisiä osakokonaisuuksia jännitteineen. Siinä tapauksessa on haukkujen määrä ylemmiltä johtajilta vähintään mieltä kääntävä. Kyseiset suojajärjestelmät eivät vaan kerta kaikkiaan koskaan saaneet olla poiskytkettyjä, tai vaaransi suoraan koko ydinvoimalaitoksen turvallisuuden. Kuten olettaa saattaa näitä alasajoja oli tapahtunut edeltäjilläni toisinaan aina silloin tällöin. Ja niin paljon oli haukkuja aina tavannut tulla, että ennen varsin runsaslukuisesta relekoestusportaasta ei juuri ollut ketään halukasta jatkajaa jäljellä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun veljeni siirtyi omatoimisesti lisäkoulutuksen seurauksena pois näiden jokavuotisten relekoestusten luota, ei juuri ketään halukasta jatkajaa koko voimalaitoksesta löytynyt. No ei siinä mitään, tottakai noudatin komennuskäskyjäni ja sain käytännössä yksin aloittaa parin kesäapulaisen kanssa miltei pystymetsästä laitteiden koestamisen.

Sattuneiden muutamien inhimillisten laitteiden alasajojen seurauksina ei kytkentäohjeita oltu juuri muutamaa sivua enempää kyetty tekemään. Varsin moni koestuspaperi oli simuloinneissa jouduttu saman tien myös hylkäämään. Ensimmäiseksi sain alkaa koestusohjeiden piirtelyn ja kimurantimman suunnittelutyön. Tässä vaiheessa on syytä mainita, että ehdottomasti vaativimmat, hankalimmat ja ajotilanteessa pelätyimmät turvarelejärjestelmät ovat uniikit ja täysin rinnakkaisvarmistamattomat releyksiköt. Näissä paikoissa suoritetut releiden koestukset keskittyvät ainokaisen generaattorin, laitoksen päämuuntajan, omakäyttömuuntajan ja tämäntyyppisten varmistamattomien yksinkertaisten systeemien suojauksiin. Tällaisissa allasajetuissa järjestelmäkokonaisuuksissa kömmähdyksiä ei siis jää varmistamaan käytännössä mikään vastuun ottava rinnakkaissysteemi. Siksi jo varsin marginaaliset virheajot, tai ajotilanteissa suoritetut lipsahdukset asettivat työpaikan jatkuvuuden vähintään vaakalaudalle. Myös laitetoimittajilta näihin koestustilanteisiin ei oltu saatu juuri mainittavasti ohjeita. Pelkistetyimmillään vähän vinossa poistettu koestushansikas saattoi ajaa koko massiivisen voimalaitoksen sekunnin osissa kylmäseisokkiin. Kuten tästä jo saattaa ymmärtää, niin kovin monta varomatonta johtokytkentää, tai inhimillinen tapahtunut hipaisu säätölaitteiden ohjauspotikkaan työn pysyvyyttä menettämättä kukaan relekoestaja ei kykene kestämään.
 
Myötätuntoni on tosiaan sen onnettoman Ruotsalaiskoestajan puolella, jota nyt syytetään Ruotsin historian toistaiseksi suurimman ydinkatastrofin käynnistäjänä. No kohdalleni ei näitä vuosien varrella jopa omaksi yllätyksekseni tullut. Kiitosta tästä en toki sen suuremmin ole koskaan saanut. Ydintyössä kun hiljaiset osaavat puurtajat tuppaa olemaan juuri se perustykinruoka, jolle ei juuri positiivista palautetta ydinyhtiön toimesta pahemmin harrasteta. Näiden relekoestuksien tiimoilta haluan esittää erään erityisesti huomionarvoisen rupeaman. Aihe liittyy enemmän kuin äkkiseltään saatattaisi uskoa ilmastoinnin yhteydestä mainitsemiini ydinkummallisuuksiin.
 
Relekoestuksessa on perusperiaate se, että normaalisti toimivan laitteiston suureita jännitteitä, virtoja, taajuuksia ja erinäisiä päälläoloaikoja ikään kuin "ikkunoidaan" sallittuihin arvoihinsa jo ennakkoasetteluilla. Jos jossain tapahtuu arvon ylityksiä, alituksia, tai vain hetkellisiä ei sallittuja muutoksia laitteistoa suojataan ja irrotetaan käyttöyksiköistään lisätuhojen estämiseksi. Samalla tulee hälytys miten järjestelmässä on esimerkiksi sähkövuotoa kastumisten, oikosulun, liikakuormituksen tai muun seurauksena. Tämän signaalin eteenpäin saattamiseksi on seuraava apurelejärjestelmä hoitamassa  vikailmoituksen eteenpäinviemiseksi valvomoon ja kytkemään tilanteessa viestiä eteenpäin. Rutiininomaisessa koeajotilanteessani sitten huomasimme erään oudon ilmiön kesäharjoittelijoiden kanssa. Laitoksen suojarele sinällään kyllä laukesi, apurele seurasi perässä, mutta, mutta? Jotain ihmeellistä havaitsin siinä, kun signaali eteenpäin ei silti mennyt. Tilanteessa sinällään mitään uutta ole, tottakai jo vajaan vuosikymmenen käytössä ollut satunnainen apurele tuhansien joukossa voi vioittua. Ilmoitin havainnostani työnjohtajalleni ja jatkoin kesäharjoittelijoiden kanssa sen enempiä miettimättä eteenpäin. Parin päivän päästä alkoi melkoinen revohka koko X-rakennuksen relehuoneistossa. Ämpärikaupalla vaihdettiin samaisia apureleitä. Kyselin moisen innostuksen aiheuttajaa? Minulle sanottiin varsin ympäripyöreästi, että koko vaihtosouvi apureleillä kyllä johtui löydöstäni, mutta tarkemmin ei selitetty taustoja edes halutessani. Totesin mielessäni, että jahas, ai näitä ydinsalailuja siis taas!

Vasta viikkoja myöhemmin sain ongittua vaivihkaa paljon vaarallisemman tapaustaustan kokonaisuuden. Tilanne oli nimittäin niin, että alle 10v sisällä oli lähes puolet ydinvoimalan turvallisuudesta näiltä osin vastaavissa apureleissä sattunut ikävämmänpuoleinen vikasessio. Tässä vaiheessa on syytä korostaa, jo aiemmin mainitsemani X-relehuoneiston koko ilmamäärä tulee läpi kymmenien muiden voimalaitoksen huoneistojen. Näin juuri tuohon kyseiseen ilmaan sitoutuu ties mistäpäin laitosalueelta kertyvää vaihtoilmaa.  Joka tapauksessa oli käynyt niin, että nimenomaan näihin herkkiin apureleiden millimittaisiin pieniin kärkiä ohjaaviin muovisiin kampaosiin oli pesiytynyt perin kummallista ydinalassa enemmän kuin yleistä hiipumis- ja hivutustautia. Pieniä väkäsiä oli katkeillut jo ties kauanko sitten ja ydinvoimalan suojareleistyksistä oli massoittain ollut poiskytketettynä kenties jo vuosien ajan! Ei siis mikään ihme, miksei asiasta niin kovin laajemmalti haluttu keskustella. Kuulin myös, että tämä kovasti minua ihmetyttänyt TVO:n johdon kyky reagoida tilanteeseen perustui vastaavaan havaittuun katastrofiin myös ruotsalaisten omissa laitoksissa! Eli taas, ties monennenko kerran oli ilmeisesti maamme eräs vaarallisin tähänastinen ydinkatastrofi hiuksenhienosti tuurilla ohitettu.

Ymmärtänette mitä tuhoja seuraa, jos ei esimerkiksi päämuuntajan ylivirtarele, vinokuormasuoja tai vastaava virhetoiminnanestolaite olisi suoriutunut elintärkeästä tehtävästään millimittaisen muovikorvakkeen "mystisesti" syöpyessä 10 kertaa normaalia nopeammin!  Ja taas tuo lajityypillinen törmäys ydinvoimalaan elimellisesti kuuluvaan ilman mukana kulkeutuvaan "hivutustautiin"? Useat kerrat työkavereineni mietimme oikein tosissamme, mikä on se outo elementti, joka vääntää elintärkeiden releiden ohjauskammat ennenaikaiseen tuhotilaansa ja sammuttaa relekoestajien energian jo reilun tunnin oleskelussa mm. X-rakennuksen sokkeloisissa huoneistoissa. Tässä yhtälöhässäkässä oli kerta kaikkiaan pakko olla jokin looginen yhteys. Siitä olimme vakuuttuneita, mutta mistään suunnalta emme yhä voineet saada viitettä siitä, mikä pilaa ilmassa liikkuvana niin aineen, materian, kuin hengenvoiman.